Pahinta on juuri ennen hyppyä. Näin kuvaili kokemustaan myös Will Smith Nordic Business Forumissa lokakuun alussa. Ennen ensimmäistä laskuvarjohyppyään hänkin jännitti kuollakseen, ei nukkunut eikä ruoka maistunut. Hypättyään sitten lentokoneesta tyhjyyteen, vastaan tuli vapauden tunne, jollaista mies ei ollut ennen kokenut. Hetki, jolloin ei tarvinnut enää ajatella, eikä varsinkaan kokea pelkoa. Ristiriitaista tässä on se, että juuri tuona hetkenä hänen henkensä oli eniten vaarassa. Mitä me siis oikeastaan pelkäämme?
Ihan näin en kuvailisi yrittäjäksi ryhtymisen ennakkopelkoja, mutta jotain samaakin kuvauksesta löytyy.
Kolme vuotta sitten olimme perheen kanssa Korkeasaaressa. Oli kaunis elokuinen sunnuntai, vaikka lähestyvä syksy oli jo aistittavissa. Podin tuolloin perinteistä syysahdistustani, ja muistan miten mielessäni viipyili ajatuksia muutoksen mahdollisuudesta. Aivan häivähtävän hetken tunsin mahdolliseksi sen, että jonain päivänä voisin kokeilla työskentelyä itsenäisesti, omalla toiminimellä. Muistan tuon hetken todella selvästi, muistan missä olin ja miten katsoin taivaalla näkyvän suihkukoneen juovaa. Kliseistä? Kyllä.
Suurin este on oma mieli
Olen ennenkin elämässäni ja urallani tehnyt täyskäännöksiä ja muutoksia. Suurin vaikeus on ollut oman mielen muuttaminen. On todella käsittämätöntä, miten suuri vastustus egolla on päästää ihmistä tekemään sitä, mitä sydän todella sanoo. Ja tämänkin asian vatvomiseen meni lähes kolme vuotta!
Olen kiitollinen siitä, että pitkään mielessäni kytenyt haave lähteä itsenäisesti tekemään hyvinvointi- ja terveysviestintää on vihdoinkin todellista. Olen myös kiitollinen vuosista ennen WellCommsin perustamista. Opin huikean paljon viestinnästä ja sain tehdä mielenkiintoisia asiakastöitä yhdessä mahtavien kollegojen kanssa. Opin myös valtavasti elämästä, kenties löysin jopa jotain todellisesta itsestäni. Sanotaan, että kaikella elämässä on oikea ajoituksensa. Aina ei vain malttaisi.
WellComms -nimeen kiteytyy oma missioni edistää viestinnän keinoin tietoisuutta ja ymmärrystä kokonaisvaltaisesta terveydestä ja hyvinvoinnista. Haluan auttaa hyvinvoinnin ja terveyden parissa työskenteleviä yrityksiä ja ammatinharjoittajia kertomaan omasta osaamisestaan ja työstään laajemmalle kuulijakunnalle viestinnän keinoja ja kanavia hyödyntäen.
Hyppy yrittäjäksi
Itsenäisen tien valinneelle freelancerille riittää aluksi pelkkä illuusio vapaudesta. Ymmärrän hyvin tosiasiat, kuten yrittäjän vastuut ja velvoitteet, työn ja vapaa-ajan sekoittumisen, pakolliset paperihommat, jatkuvan epävarmuuden, työyhteisön tuoman tuen puuttumisen ja mitä niitä kaikkia pelotteita nyt on.
Itse asiassa suomen kielen sanaan yrittäjä kiteytyy jo lähtökohtaisesti jotain negatiivista. Ryhdyt siis tekemään jotain, mistä ei ole täyttä varmuutta. Yrittämään tekemistä? Englannin kielen kantasana entrepreneur on ranskaa, ja sanan merkitys on alun perin ollut ”saada asiat tehdyksi” tai ”ryhtyä tekemään jotakin”. Positiivisempia ilmauksia olisivat siis esimerkiksi mahdollistaja tai ryhtyjä.
Päätin kuitenkin hypätä yrittäjäksi, ja kuinka hauskasti Niina-Matilda Kuusisto kirjoittaakaan aiheesta Voima-kalenterikirjassaan: ”Järjen ja sydämen väittely loppui lyhyeen, kun sielu päätti hypätä. Tässä sitä nyt mennään, rakkaus laskuvarjona menossa mukana. Taivasmaiseman kirkkaudessa vain vettä näkyvissä. Huhuu vedenväki – napatkaa nyt syliinne, täältä tullaan.”
Kuusi vuotta sitten näin erikoisen unen, joka palautuu mieleeni edelleenkin säännöllisin väliajoin. Unessa olin silloisen uuden työkaverini kanssa meren rannalla jossain päin Helsinkiä ja katselimme yhdessä taustalla näkyvän kaupungin silhuettia. Taivaanranta loimusi oranssin kirjavana – koko kaupunki oli tulessa.
Ranta oli muuten täysin tyhjä, eikä ihmisiä näkynyt missään. Emme olleet paniikissa, enkä tuolla hetkellä tuntenut pelkoa. Hetken päästä aloimme jutella, että mitä nyt pitää tehdä, mistä aloitetaan. Suhtauduimme asiaan kuin mihin tahansa haasteelliseen kriisiviestinnän projektiin, ja päätimme ryhtyä tekemään suunnitelmaa. Heräsin tähän.